Koulukiusaaminen on väkivaltaa, jonka kierre on katkaistava

Koulukiusaaminen on vakavassa muodossaan väkivaltaa, jolla on kauaskantoiset heijastukset henkilön koko elämänkulkuun. Eräs opettaja demonstroi koulukiusaamisen pitkäaikaisia vaikutuksia ottamalla esiin kaksi omenaa. Toisen omenan hän antoi luokkaan oppilaille, jotta he saisivat heitellä sitä ympäriinsä. Omena sai kolhuja, mutta ulkoa se näytti aivan samanlaiselta kuin aikaisemmin. Lopuksi opettaja halkaisi omenat. Toinen omena oli sisältä sileä ja toinen tummunut. Koulukiusaaminen vaikuttaa uhriinsa samoin; ulospäin saattaa näyttää ehjältä, mutta koulukiusaamisen syvät vauriot ovat sisälläpäin. Työstämällä vauriot arpeutuvat. Nämä arvet eivät kuitenkaan poistu välttämättä koskaan. Koulukiusaamisen aiheuttamat vauriot ovat siis pahimmassa tapauksessa elinikäiset.

Meidän tulee kiinnittää huomiota siihen, millä nimellä puhumme asioista. Koulukiusaaminen on sanana aivan liian vähättelevä sille vakavalle henkiselle ja fyysiselle väkivallalle, jota koulukiusaaminen pahimmillaan on. Kun kyseessä on vakava kiusaaminen, tulisi puhua siis väkivallasta. On järkyttävää, miten lasten kehitystä voidaan vaurioittaa paikassa, jossa lapsen tulisi saada täyttää oppivelvollisuuttaan, kehittyä ja kasvaa rauhassa. Koulukiusaamisen ehkäisemiseen tarvitaan järeämmät työkalut.

Meidän tulee siis kutsua koulukiusaamista systemaattisesti oikeammalla nimellä. Laimea sana, kiusaaminen, kuvastaa härnäämistä, jonka voi kuvitella olevan harmitonta lapsille tyypillistä jekuttelua. Kiusaamisen sijaan tulee puhua väkivallasta, mitä koulukiusaaminen on. Kouluväkivalta on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, johon pitää olla nollatoleranssi. Kun kouluväkivaltaa ilmenee, siihen pitää puuttua varhaisessa vaiheessa. Kiinnittämällä preventiivisyyteen huomiota voimme rakentaa peruskoulujärjestelmän, jossa yhdenkään lapsen ei tarvitse kokea henkistä eikä fyysistä väkivaltaa. Tämä edellyttää vastuunkantoa. Kun henkisen ja fyysisen väkivallan kierre saadaan varhaisessa vaiheessa pysäytettyä, voimme välttyä koulukiusaamisen ilmenemiseltä myöhemmin. Kiusaaminen on ongelma, joka täytyy pysäytettyä jo varhaiskasvatuksessa, jotta voidaan estää kiusaamisen eri muotojen ilmeneminen myöhemmin kouluissa, korkeakouluissa ja työpaikoilla.
 

Koulukiusaaminen ei ole siis vain peruskoulun ongelma. Myös yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ilmenee kiusaamista. Itä-Suomen puheviestinnän dosentti Maili Pörhölä on tutkinut eri kouluasteilla ja työelämässä tapahtuvaa kiusaamista jo 2000-luvun alusta lähtien. Pörhölän tutkimuksen (2012) mukaan 5,3% korkeakouluopiskelijoista on on kohdannut kiusaamista. Tutkimukseen osallistui 4 400 opiskelijaa, joten voidaan puhua merkittävästä määrästä. Kiusaamisen muodot korkeakouluissa ovat erilaista, kuin perusasteella. Vähättely, nolaaminen, solvaaminen ja haukkuminen ovat henkisen väkivallan keinoja, joita aikuiset käyttävät. Tämä epäsuorempi käyttää henkistä väkivaltaa, ei ole yhtään sen vähemmän vahingollinen ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.

Palataan vielä peruskouluissa ilmenevään kiusaamiseen. Tiina Elovaaran (ps.) lakialoite koulukiusaajan siirtämisestä toiseen kouluun on saanut kannatusta ja herättänyt laajaa keskustelua. Aloite toteutuessaan mahdollistaisi vakavaa henkistä ja fyysistä haittaa toiselle oppilaalle aiheuttavan kiusaajan siirron toiseen kouluun. Elovaaran (ps.) lakialoitteen takana on yli puolet kansanedustajista. Aloitetta on kritisoinut mm. yhteisöpedagogi Maija Gellin, jonka mukaan kiusaajan siirto vain vahvistaisi syrjäytymisen kokemusta ja olisi liian raju toimenpide lapselle ja olisi “raju eristämisen keino.” Keino on raju, mutta vakavaan henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan on reagoitava voimakkain toimenpitein. On yksiselitteisesti väärin, että toista henkilöä henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelevä oppilas on se, joka saa jäädä kouluun. On epäoikeudenmukaista, että kiusaamisen uhri joutuu vaihtamaan koulua saadakseen olla rauhassa. Tämä menetelmä asettaa uhrin asemaan, että hän on ongelma, joka poistetaan. Se, jos mikä on haavoittavaa lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja kiusaamisen haavojen arpeutumiselle.

Opetusalan ammattijärjestö (OAJ) on esittänyt kiusaajan erottamista määräajaksi, sillä pysyvä muutos on ammattijärjestön mukaan liian byrokraattinen ja kallis prosessi, paikkakunnilla joissa on vain yksi koulu.  Määräaikainen erottaminen on parempi ratkaisu, kuin se että kiusaaja ei joudu kohtaamaan mitään seurauksia, tai se että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Maija Gellin kritisoi aloitetta, mutta hän tähdentää, että kiusaamiseen tulee heti puuttua varhaisessa vaiheessa ohjeistamalla lasta. On totta, että lapsi on keskeneräinen, eikä ole kehitykseltään valmis ymmärtämään tekojensa seurauksia. Ymmärrettävästi voi olla hankalaa yksiselitteisesti osoittaa kuka on minkäkin verran syyllinen, kuka uhri, mutta perusastelman tulisi olla selkeä: Väkivallantekijän tulee kantaa seuraukset oman kehitystasonsa mukaisesti. Lapsen tulee ymmärtää mikä on oikein ja väärin. Väärillä teoilla on aina seurauksensa.

Kirjoitus alkoi vertauskuvallisesti esimerkillä omenasta, joka sai kolhuja. Välittömästi eniten kolhiintunut on kiusattu, mutta myös väkivallan tekijä, kiusaaja saa kolhuja. Nämä kolhut saattavat kipeytyä vasta vuosien päästä. Usein molempien osapuolten terapian on tarpeen. Tärkeintä on että kiusaamiseen, henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan puututaan, eikä lakaista maton alle, poistamalla “ongelmaa”. Kustannukset henkisestä pahoinvoinnista, jota hoitamaton kiusaaminen aiheuttaa, ovat mittavat. Ennaltaehkäisyllä ja toimivilla käytänteillä saadaan hyvinvoinnin kautta myös mittavia kustannussäästöjä.

 

LindaJuliaBrandt
Kokoomus Lappeenranta

Ehdolla eduskuntaan 2019 Kaakkois-Suomen vaalipiirissä! www.lindabrandtahde.fi
32-vuotias lappeenrantalainen kaupunginvaltuutettu (kok.). Pienen tytön äiti. VTM & KTM.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu