LindaJuliaBrandt

Joulu – yhteisöllisyyden tai yksinäisyyden juhla

  • © MiTi
    © MiTi

Viimeistään joulukuussa kadut ja kauppakeskukset täyttyvät ihmisistä. Joululaulut raikuvat ja ihmisillä on hyvä mieli. Joulu on parhaimmillaan yhteisöllisyyden, rauhan ja rakkauden aikaa.  Jouluvalot ikkunoissa, joululahjaostokset ja pyhien suunnittelu tuovat sydämeen iloa ja valoa. Mutta joulu ei ole kaikille iloinen juhla. Joulu on osalle meistä toivottomuuden, murheen ja huolen aikaa. Mistä löytää rahat joululahjoihin? Kenen kanssa viettää joulua? Miten selviän yksin?

Jouluaikana yksinäisyys korostuu ja tuen tarve konkretisoituu. Ihminen voi kokea yksinäisyyttä myös ihmisten joukossa. Joulupyhien aikaan oman elämän tarkastelu ja uuden vuoden lähestyminen asettaa toiveita ja myös paineita. Loppuvuonna puntaroidaan mennyttä vuotta, mutta nostetaan katseet myös tulevaan. Sanotaan, että joulu on perheiden juhla. Jouluna syödään hyvin, vaihdetaan lahjoja ja osoitetaan kuinka tärkeitä rakkaat läheiset ovat. Perheettömälle ja yksinäiselle joulu voi olla kaikkea muuta. Se, että tiedustellaan suunnitelmia joulupyhille tai uudelle vuodelle saatetaan kokea erittäin ahdistavaksi, mikäli näitä suunnitelmia ei yksinkertaisesti ole. Voi olla hankalaa kertoa olevansa yksin ja saattaa olla helpompaa esittää kiireistä, kuin myöntää olevansa ihan yksin.

Jokavuotinen keskustelu merkityksistä nostaa päätään jouluvilinässä. Onko joulun oikeutus korostaa lahjahysteriassa ja ostomaniassa eriarvoisuutta? Pienen lapsen on vaikea ymmärtää sitä, miksi vähävaraisilla vanhemmillaan ei ole varaa ostaa joulun toivelahjoja. Lapsi ei ymmärrä sitä, miksi muut saavat lahjoja, mutta hän ei. Pahimmillaan lapsi ajattelee lahjojen saamisella olevan suora yhteys lapsen hyvyyteen ja kiltteyteen, vaikka todellisuudessa vanhempien ja läheisten taloudellinen tilanne sanelee mahdollisuudet. On hienoa, että eriarvoisuuteen on herätty ja erilaisia mahdollisuuksia tukea vähävaraisten lasten joulua on sekä kotimaassamme että maailmalla. Tämä tukeminen on tärkeää, mutta tärkeämpää olisi opettaa lapsille joulun sanomaa, joka ei pidä olla joulun lahjoissa.

Joulu voi olla lapselle painajainen, mikäli vanhemmat ovat päihtyneitä ja joulustressi purkautuu. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen jouluun, ilman pelkoa vanhempien päihtymisestä. Lapset tunnistavat ja aistivat hyvin herkästi asiat. Lapsen joulu on ahdistava ja yksinäinen päihtyneiden aikuisten seurassa.

Mikä on joulun sanoma? Aikuisena lapsuuden joulut saattavat olla kaukainen muisto, elämän realiteettien iskiessä vasten kasvoja. Joulu voi olla suoritus ja suuri stressi. Joulusiivous, jouluruoat, joululahjat ja joulukortit tulee tehdä. Kenen vastuulla on tämä joulun rakentaminen ja vastaako se edes joulun sanomaa? Mikä on oikea tapa viettää joulua ja saada joulun tunne? Onko joulu vain lasten juhla, vai myös aikuisten?

Joulun tarkoitus ei ole ainoastaan saada tai antaa lahjoja. Joulu juhlana merkitsee ihmisille luonnollisesti eri asioita. Ilman uskonnollista vakaamusta joululla ei ole välttämättä syvällisempää merkitystä, mutta yhteistä kaikille tulisi olla rauhan sanoman sisäistäminen. Joulurauha juhlistetaan perinteisesti Turussa tuomiokirkon kellon lyödessä kahtatoista.  Jo ennen julistusta joulurauhaa tulee rakentaa olemalla ihmisiä toisillemme, kuuntelemalla toisiamme, kunnioittamalla ja välittämällä. Joulurauhaa voi rakentaa myös yksin hiljentymällä, sillä oikeanlaista tapaa juhlia joulua ei ole olemassa. Jokainen voi löytää joulun sanoman.

Joulu voi olla yhteisöllisyyden juhla tai yksinäisyyden juhla. Me itse luomme juhlan valinnoillamme. Kannattaa olla rohkea ja kertoa olevansa yksin, mikäli kaipaa seuraa. Yksinäisten joulu ja auttavat puhelimet ovat olemassa juuri siksi. On tärkeää muistaa, että yksinäisiä ihmisiä on paljon, eivätkä tunteet ole tavattomia varsinkaan joulupyhinä. Me kaikki tarvitsemme toisiamme. Välittäminen ja kunnioitus, parempaan huomiseen uskominen ja rauha. Ne ovat joulun tärkein sanoma.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Jos eläisin kulttuurissa jossa joulua ei vietetä, tuskin sitä kaipaisin. Muutenhan se on ylensyönnin ja kerskakulutuksen juhla. Muutama ylimääräinen vapaapäivä, jotka menevät yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Jota tosin kohkataan viikkoja ennen.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Päällimmäisenä Suomen joulussa on luterilaisen kristinuskon pakkosyöttö. Esimerkkinä vain, että yksi viikko Radio-ohjelmissa on omistettu joululauluille. Mikäpä muu siinä on etusijalla, sävelin ryyditetty uskonnonopetus.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Uskonnollinen ohjelmatarjonta on minusta jotenkin maltillista, sekin sijansa saakoon. Enemmän minua harmittaa mediassa esiin tulevat piispojen tms. sanomiset, että kirkko on aina ja ikuisesti tärkeä osa kulttuuria ja perinteitä ja sen asema ei tarvitse uudelleen tarkastelua. Vaikka piittaamattomuus uskonnoista lisääntyy eksponentiaalista vauhtia, niin kirkon lonkerot on edelleen yhteiskunnan rakenteissa syvällä.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Ilman uskonnollista vakaamusta joululla ei ole välttämättä syvällisempää merkitystä, mutta yhteistä kaikille tulisi olla rauhan sanoman sisäistäminen.»

En tiedä rauhan sanomasta, mistä sellainenkin ajatus on tullut? Rauha on toki aina kiva juttu, mutta miten se nyt erityisesti jouluun liittyy, eikä vuoden joka päivään?

Joulu ei toki ole uskonnollinen juhla. Tai joillekin harvoille se ehkä on sitä, mutta nähdäkseni ei useimmille suomalaisille. Varsinkaan se ei ole useimmille kristillinen juhla, vaikka kristinuskokin on jouluun oman juhlansa sulauttanut.

Ennen kaikkea joulu onkin perhejuhla, muutaman päivän rauhoittuminen perheen kanssa. Ihan mukava juttu.

Sellaisille, joilla se perhe on.

Perhejuhlat todellakin ovat siitä hankalia, että ne kertovat perheettömille tai siis parisuhteettomille tai lapsettomille, kuinka yksin he ovat. Heille se voi olla vuoden raskainta aikaa.

    «Joulu on osalle meistä toivottomuuden, murheen ja huolen aikaa. Mistä löytää rahat joululahjoihin? [...] Pienen lapsen on vaikea ymmärtää sitä, miksi vähävaraisilla vanhemmillaan ei ole varaa ostaa joulun toivelahjoja. Lapsi ei ymmärrä sitä, miksi muut saavat lahjoja, mutta hän ei»

Lapsille lahjoja – köyhyyskö ainoa este?

No esimerkiksi meillä on se tilanne, että kun 82-vuotiaalla äidilläni on edunvalvoja, tämä on todennut, ettei äitini voi enää saada rahaa ostaakseen mitään lahjoja lähiomaisilleen. Siis lainkaan, huolimatta siitä, että äidilleni pienten lahjojen antaminen on aina ollut tärkeä asia ja hän viikoittain kysyy, voisiko saada rahaa syntymäpäivä- ja joululahjoihin. Puhutaan muutaman kympin tai satasen mittaluokasta, muutama kertaa vuodessa. Edunvalvoja osana virkatehtäviään on valistanut, että lahjojen ostaminen toisille on "omien etujen vastaista" ja hänen tehtävänään tietenkin on valvoa asiakkaidensa etuja. Lahjojen saaminen siten on äitini etujen kannalta hyvä asia, mutta antaminen siis ei. Siinähän annettaisiin jotain omaa toiselle täysin ilman vastinetta! Täysin käsittämätöntä. Siksi äitini edun mukaista on, että hän ei anna lainkaan lahjoja.

Äitini ei ole mikään vihannes, vaan kyselee näistä asioista viikoittain epätoivoisesti, koska tahto auttaa lähimpiä rakkaitaan on hänelle tärkeintä elämässään. Yritän selittää asiaa hänelle, että hänen oma etunsa on tärkeämpi, mutta hän ei oikein ymmärrä.

Oli 1-vuotiaan lapsenlapsen syntymäpäivä? Ei, sehän on etujen vastaista antaa lahja lapsenlapselle. Joululahja? No ei, omien etujen vastaista. Parempi, että lapsenlapsi kasvaa vähän vanhemmaksi ja ostaa isoäidilleen tämän etua lisääviä lahjoja!

Taiston jälkeen äitini on kerran saanut rahaa äitienpäiväkukkiin, kolme viikkoa niiden äitienpäivien jälkeen. Kukkia siis saa ostaa joskus. Siinä sitten se 1-vuotias lapsenlapsi on ihmeissään, kun saa kukkia. Voiko niitä syödä?

Sellainen se byrokratiasuomi. Ihmisille toivottomuutta luova.

Toimituksen poiminnat