LindaJuliaBrandt

Itsemurhapäätöksen voi aina estää

  • Taipalsaari 8.9.2018. Kuva: Linda Brandt-Ahde
    Taipalsaari 8.9.2018. Kuva: Linda Brandt-Ahde

Syyskuun 10. päivä vietettiin kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää. Suomi on pitkään ollut surullisen kuuluisa korkeista itsemurhaluvuistaan. Tuoreet tilastot puhuvat kuitenkin valoisampaa kieltä, sillä niiden mukaan itsemurhat ovat vähentyneet Suomessa ollen nyt (13:100 000) eurooppalaista keskitasoa. Itsemurhat ovat kääntyneet laskuun luultavasti mielenterveysongelmien lisääntyneen hoidon ansiosta. Ammattiapu onkin tärkeä työkalu ehkäisemään itsemurhia, mutta kaikki eivät tunnista omaa avuntarvettaan, kaikille ei tarjota oikeanlaista apua, eivätkä kaikki jaksa sitä hakea tai halua sitä vastaanottaa. 

Harkitun itsemurhan tehneen ihmisen aivot ovat päässeet myrkylliseen tilaan, josta ei olisi ollut takaisinpääsyä ilman pitkäaikaista ammattitaitosta terapiaa ja usein myös pakollista lääkehoitoa. Itsemurhia tehdään harkitusti, mutta myös spontaanisti. Ihmisellä on sisäänrakennettuna suuri itsesuojelumekanismi, joten itsensä surmaamisen taustalla on niin sanotuissa spontaaneissakin itsemurhissa takana hyvin vaikeita aikoja. Itsemurhan tehneen paha olo ei aina ole näkynyt ulospäin. Jos ihminen on yksin päättänyt tehdä itsemurhan, on häntä miltei mahdotonta estää. Ennaltaehkäistä voi, sillä itsemurhapäätöksen syntymisen voi aina estää. 

Suomen Mielenterveysseura ja Surunauha ry tekee hienoa ja merkityksellistä työtä itsemurhien ehkäisyn ja itsemurhan tehneiden läheisten hyväksi.  Ammattiavun lisäksi meillä jokaisella on mahdollisuus omassa arjessamme vaikuttaa läheistemme hyvinvointiin. Se, että olemme enemmän oikeasti läsnä toisillemme arjessa kantaa jo pitkälle. Tuttujen ja tuntemattomien ihmisten ystävällinen kohtelu on asia, jonka painoarvoa ei tule unohtaa. Se yksi ystävällinen sana, tai katse vaikkapa kaupan kassalla voi merkitä jollekin hyvin paljon. Tahallinen pahansuopuus ja vihapuhe voi taas olla jollekin olla aivan liikaa kannettavaksi. 

Pahoinvointi ei aina näy ulospäin. Iloisenkin kuoren alla, meillä jokaisella voi olla oma taistelu meneillään tai taakka kannettavanaan, joista ulkopuoliset eivät tiedä yhtään mitään.  Sosiaalinen media on omiaan tarjoamaan alustan luoda vääristyneen kuvan elämästä, jossa kaikki on loistavasti silloinkin, kun ihmisellä on oikeasti hätä. Tämän johdosta meidän kaikkien tulisi olla hyväntahtoisempia toisillemme, kunnioittaa erilaisuutta ja erilaisia arvoja. Itsemurha ymmärretään usein viimeiseksi pakokeinoksi sietämättömästä olotilasta, silloin kun ei löydetä enää mitään muuta ratkaisua. Meillä jokaisella on vastuu läheisistämme, jotta aina on parempi ratkaisu ja aina on toivoa. 

  

(Kirjoitus on julkaistu lyhennettynä  Etelä-Saimaassa 13.9.2018)

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Hyviä lypsylehmiä me entiset itsarikandit nykyiset kroonikkokuntoutujat olemme kokoomuslaisille asianhoitajille.

Käyttäjän LindaJuliaBrandt kuva
Linda Brandt-Ahde

Kiitos kommentistasi. Tämä aihe on minulle kyllä aidosti tärkeä. Uskon, että meitä kaikkia suomalaisia, jossain vaiheessa elämää itsemurha koskettaa suoraan tai välillisesti. Siksi on tärkeää pitää keskustelua yllä. Olen koulutukseltani myös sosiaalityöntekijä ja olen ollut sekä töissä, että tehnyt graduni aiheeseen liittyen (Surusta selviytyminen. Läheisen itsemurhan kohtaaminen nuorena aikuisena).
Kaikkea hyvää Sinulle Kimmo!

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Kyllähän sen harjoitetusta politiikasta näkee, että köyhien mielenterveyskuntoutujien asia on teille haistapaska-laarissa. Alkaa olla ainakin minun paskamittari täynnä jatkuvaa teennäistä paskaa.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Linda, tarkoititko samojen asioiden toiston tehokeinoksi kirjoitukseesi? Ei nyt oikein toimi. Sorry.

Käyttäjän LindaJuliaBrandt kuva
Linda Brandt-Ahde

Kiitos Kirsi huomiostasi. Näköjään vahingossa tullut sama kirjoitukseni kahteen kertaan. Ei ole siis tietenkään tehokeino vaan erehdys. Yritän korjata asian pian.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Jos ihminen on yksin päättänyt tehdä itsemurhan, on häntä miltei mahdotonta estää. Ennaltaehkäistä voi, sillä itsemurhapäätöksen syntymisen voi aina estää."

Helppo sanoa, mutta mitenpä estät minkä tahansa päätöksen toisen mielessä?

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Toisaalta mielenterveyskuntoutujana sanoisin, että tärkeää tästä aiheesta on keskustella puoluekannasta riippumatta.

Otaksun, että yhteiskunnalliset tekijät ovat keskeisiä itsetuhoiselle käyttäytymiselle ja tätä tilannetta voitaisiin järkevöittää laadukkaalla yhteiskunnnallisella taiteella ja kulttuurilla! :)

Hienoa että täällä on keskustelemassa kovia asiantuntijoitakin kuten Hannu Mononen ja kiitos Linda sullekin tässä nyt kuitenkin, vaikka olen ollut pahalla päällä tässä iltapäivällä.

Käyttäjän LindaJuliaBrandt kuva
Linda Brandt-Ahde

Keskustelua tarvitaan. Kiitos Kimmo.

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

http://timoaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260325-k...

Koulus vois jo alaasteel tai yläasteel tehdä harjoitus jossa säkkipimees olisivat pari tuntii . Ja sit pienii mitättömii valopisteitä olis jossain näkyvis välil . Jotka sammuis jne . Ja niinku keskusteltas säkkipimeässä että ei hyvältä näytä jne. Niin tuo keskustelu vous palauttuu sysi mustal hetkel mieleen jollekkin .jne

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Ei voi. Kaikkia itsemurhia ei voi estää.

Niihin voidaan vaikuttaa yleisellä tasolla (itsemurhien ehkäisy-ohjelmat, mielenterveyspolitiikka, sosiaali- ja terveyspalvelut yms.) ja yksilötasolla (lääkitys, hoito, ihmisuhteet, yleinen ihmisten/läheisten auttaminen). Mutta kaikilla teoilla on rajansa ja vaikuttavuutensa. Myös muiden ihmisten voimavaroilla on rajansa.

Ääriesimerkkinä voisi ottaa pitkän linjan mielenterveys- ja päihdeongelmaisen jolla esiintyy itsetuhoisuutta ja itsemurha-uhkauksia esim. epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyen. Vuosien tai vuosikymmenien jälkeen joku toistuvista "huomionhakutarkoituksessa" tai "spontaanissa äkkipikaisuuskohtauksessa" tehty itsetuhoinen teko tulee hyvin todennäköisesti johtamaan hänen kuolemaansa oman käden kautta. Ihmisen elinikäinen pitäminen laitoshoidossa tai lääkitseminen "zombiksi" eliniäksi on myös epäinhimillistä ja ihmisarvoa pahimmallaan alentavaa.

Vastuun siirtäminen läheisille tai se että läheiset vahtivat "aikuista lasta" on mahdotonta mm. läheisten jaksamisen kannalta. Jos ihmisellä on itsetuhoista käytöstä vuosien tai vuosikymmenien ajan niin joku kerta tapahtuu lopullinen ratkaisu. Itsemurha on aina henkilökohtainen ratkaisu josta vastuu kannetaan itse. En tarkoita sitä että itsetuhoista henkilöä jätetään auttamatta akuutissa tilanteessa vaan sitä että jatkuvat itsetuhoisesti tai itsemurhalla uhkailevaa henkilöä ei voi vuosikausia tai vuosikymmeniä paimentaa kuin "pikkulasta".

Itsemurha-altista henkilöä pitää pyrkiä auttamaan soveltuvin keinoin, mutta jos erilaiset auttamis- ja hoitokeinot eivätkä läheisten kohtuullinen "apu" auta lopettamaan itsetuhoista käytöstä, niin on vain hyväksyttävä se tosiasia että itsetuhoisuus voi viedä tai vei kuolemaan oman käden kautta.

Toinen ääriesimerkki on parantumattomasti kuoleman sairas tai muuten suurta epäinhimillistä kärsimystä kärsivät esim kuolemansairaat henkilöt jotka ovat joissakin maissa eutanasia-lainsäädännön alaisia. Jos parantumattomasti sairas ihminen haluaa lopettaa elämänsä välttääkseen tarpeetonta kärsimystä niin miten tähän pitäisi suhtautua. Jos kuolemansairas haluaa vakaasti kuolla, ymmärtää itsemurhan merkityksen ja hän on esimerkiksi hankkinut laittomasti fentanyyliä tappavan annoksen niin onko oikein estää häntä ja aiheuttaa lisäkärsimystä vai kunnioittaa hänen ratkaisuaan. Itse kunnioittaisin tällaisen henkilön omaa näkemystä ja ratkaisua ja en puuttuisi asiaan millään tavalla.

Itsemurhia ja erityisesti "turhia" itsemurhia tulee ehkäistä ja pyrkiä vähentämään, mutta on myös hyväksyttävä se tosiasia että niitä tulee aina tapahtumaan monista eri syistä. Itsemurha on aina henkilökohtainen lopullinen ratkaisu. Joissain tapauksissa on syytä jopa hyväksyä ja kunnioittaa niihin päätyneiden ihmisten ratkaisua. Jos ihmisen elämä on niin suurta "kärsimystä" oikeasti (en tarkoita nyt mitään erosta johtuvaa masennusta) että henkilö vakaasti päättää surmata itsensä tietoisena tekonsa lopullisuudesta niin silloin on vain hyväksyttävä että hän tekee tai teki lopullisen ratkaisun itse.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Vaikuttaa siltä, että jotakin on Suomessa sentään opittu tekemään paremmin v. 1990 lähtien.

https://findikaattori.fi/fi/10

Yleinen trendi on suotuisa, silti siinä tulee taka-askelia. Yksilön kohdalla tilastoaineistoilla ei ole merkitystä – yksilön ratkaisut eivät riipu kohtalotovereiden määrästä suuntaan tai toiseen, vaan täysin subjektiivisesta kokemuksesta siitä, onko ahdingossa toivoa paremmasta. Traagisen väärinkäsityksen riskiä ei voi aina eliminoida parhaillakaan yrityksillä, koska syvä masennus voi viedä ajattelun kauttaaltaan pahasti harhaan ja kyvyttömäksi terveen ihmisen rationaaliseen harkintaan. Liian usein se johtaa peruuttamattomaan tekoon, jonka jälkeen ei voida auttaa.

Verrattaessa Suomessa luotettavasti koottuja itsemurhatilastoja kansamme historiallisiin vaiheisiin ja mm. väkilukuun tai yleiseen elintasoon, voi havaita monenlaisia paradokseja kunkin ajankohdan yhteiskunnallisiin oloihin nähden.

Mitään kaikille auttavaa, jokaisessa tapauksessa ongelman poistavaa "patenttiratkaisua" itsemurhalta pelastamiseksi ei valitettavasti tunneta, siinä Jani Virta on mielestäni yllä valitettavan oikeassa.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Itsemurhien kokonaismäärään vaikuttavat monet asiat. Hyvin usein päätekijänä pidetään SSRI-masennuslääkityksen suurta yleistymistä. Silläkin on ehkä merkittävä osansa mutta pitää myös huomioida muut itsemurhakuolleisuuteen vaikuttavat tekijät:
- seksuaalivähemmistöjen aseman paraneminen
- mielenterveysongelmien "leimaantuvuuden" vähentyminen ja "häpeä-leiman" vähentyminen
- armeijan simputuksen lopettaminen ja psyykkisen terveydentilan huomiointi
- koulukiusaamisen puuttuminen
- parisuhdeväkivaltaan puuttuminen yhteiskunnan tasolta
- avioerokäytännön helpottaminen ja eron häpeäleiman poistuminen
- mielenterveyspalvelujen muuttuminen
- mielisairaaloiden potilaiden perusoikeuksien paraneminen ja hoidon muuttuminen inhimillisemmäksi (esim. alasti eristämisestä luopuminen, pakkokeinojen vähentyminen)
- akuutti ensihoidon ja kirurgien paraneminen (pienempi kuolleisuus)
- barbituraattien ja vanhan aikaisten masennuslääkkeiden korvautuminen "bentsoilla" ja SSRI-lääkkeillä vähensi yliannostuskuolleisuutta
- itsemurhayritystapojen ja menetelmien muuttuminen (haulikko suussa tai lääkeyliannostus matalatoksisilla-lääkkeillä omaavat erilaisen kuolleisuusasteen

Itsemurhien syyt ja toteutustavat ovat moninaiset. Niiden kokonaismäärään pystytään jonkin verran vaikuttamaan erilaisen toimenpitein mutta täysin niistä ei tulla koskaan pääsemään eroon.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #16

Monet yhteiskunnan muutokset voivat todella vaikuttaa suotuisasti, vaikka ne eivät suoraan koskisikaan terveydenhuoltoa. Mitä voitaisiin edelleen parantaa, koskee lasten asemaa – hyvän mielenterveyden perusta syntyy jo varhaislapsuudesta lähtien, ja lapsen tunteenomaisiin tarpeisiin vastaaminen antaa hänelle eväät loppuelämälle. Pulassa olevien lapsiperheiden auttaminen voi kantaa paljon pitemmälle kuin vain ajankohtaisista kriiseistä selviäminen.

Terveydenhuollossa myös kansallinen itsemurhien ehkäisyprojekti vaikutti 1990-luvulla, jolloin jokainen itsemurhatapaus tutkittiin perinpohjaisesti pyrkien ottamaan siitä opiksi sekä panostettiin lääkärikunnan diagnostisiin taitoihin erityisesti masennuksen osalta ja aktiivisen hoidon tärkeyttä korostettiin. SSRI-masennuslääkkeet todellakin yleistyivät ja hyödyttivät monia, eikä niihin liity yliannostuksen yhteydessä samaa hengenvaarallista sydämen rytmihäiriöiden riskiä kuin aiemmin yksinomaan tarjolla olleisiin trisyklisiin masennuslääkkeisiin.

Käyttäjän anttiknuuttila kuva
Antti Knuuttila

Yritän olla provosoitumatta, mutta hankalaa on.

Menestynyt, vakituisessa työsuhteessa ollut ihminen, joka meni mieleltään rikki. Ei se missään näkynyt, etenkään töissä. Mutta kymmenen vuotta ammattiterapiaa sekä lääkitystä pyöri koko ajan taustalla. Kymmenen vuotta läheisten tukea, perheeltä, ystäviltä. Yksi yritys jossain välissä polkua. Kun kaikki tuntui menevän paremmin, katse tulevaisuudessa ja elämän ilo palannut. Ikääkin oli tullut mittariin 28 vuotta.

Puhuimme normaalin perjantaipuhelun, kuten joka viikko. Nauroimme ja kertasimme viikon tapahtumat. Ei siinä ollut mitään epätavanomaista. Viikonlopun jälkeen, kun siskosta ei ollut kuulunut ja puhelin oli kiinni, menin omilla avaimilla hänen asuntoonsa ja näin, että perjantaipuheluja ei enää sitten jatkossa soitellakaan.

Onhan tässä se toinen kymmenen vuotta mennyt selvittäessä itselle, että itse asiassa kaikkia itsemurhia ei voi estää tai ennalta ehkäistä. Kun ihminen on tehnyt kylmän rauhallisen päätöksensä omassa mielessään, onnistuu hän kusettamaan jopa kokenutta ammattiterapeuttia, jonka kanssa on takana vuosien mittainen aktiivinen hoitosuhde.

Mutta hyvä, että joku pirun kokenut tyyppi tulee sössöttämään, että vähän lähimmäisen rakkautta, ammattiapua ja tsemppiä estää aina itsemurha-aikeet. Suoraa sanottuna alkoi vituttamaan tää blogi, ei millään pahalla.

peace

A

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Monet suomalaiset menevät taas tänäkin vuonna Sveitsiin hakemaan eutanasian armon. Kallista on, mutta vaihtoehdot ovat olemattomat. Joissakin tapauksissa läheiset turvautuvat pankkilainoihin kuolevan toiveita kunnioittaen.

Käyttäjän TatuHuuskonen kuva
Tatu Huuskonen

[Totesin, että on parempi olla puhumatta aiheesta. Tämän viestin voi poistaa.]

Toimituksen poiminnat