Itsemurhapäätöksen voi aina estää
Syyskuun 10. päivä vietettiin kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää. Suomi on pitkään ollut surullisen kuuluisa korkeista itsemurhaluvuistaan. Tuoreet tilastot puhuvat kuitenkin valoisampaa kieltä, sillä niiden mukaan itsemurhat ovat vähentyneet Suomessa ollen nyt (13:100 000) eurooppalaista keskitasoa. Itsemurhat ovat kääntyneet laskuun luultavasti mielenterveysongelmien lisääntyneen hoidon ansiosta. Ammattiapu onkin tärkeä työkalu ehkäisemään itsemurhia, mutta kaikki eivät tunnista omaa avuntarvettaan, kaikille ei tarjota oikeanlaista apua, eivätkä kaikki jaksa sitä hakea tai halua sitä vastaanottaa.
Harkitun itsemurhan tehneen ihmisen aivot ovat päässeet myrkylliseen tilaan, josta ei olisi ollut takaisinpääsyä ilman pitkäaikaista ammattitaitosta terapiaa ja usein myös pakollista lääkehoitoa. Itsemurhia tehdään harkitusti, mutta myös spontaanisti. Ihmisellä on sisäänrakennettuna suuri itsesuojelumekanismi, joten itsensä surmaamisen taustalla on niin sanotuissa spontaaneissakin itsemurhissa takana hyvin vaikeita aikoja. Itsemurhan tehneen paha olo ei aina ole näkynyt ulospäin. Jos ihminen on yksin päättänyt tehdä itsemurhan, on häntä miltei mahdotonta estää. Ennaltaehkäistä voi, sillä itsemurhapäätöksen syntymisen voi aina estää.
Suomen Mielenterveysseura ja Surunauha ry tekee hienoa ja merkityksellistä työtä itsemurhien ehkäisyn ja itsemurhan tehneiden läheisten hyväksi. Ammattiavun lisäksi meillä jokaisella on mahdollisuus omassa arjessamme vaikuttaa läheistemme hyvinvointiin. Se, että olemme enemmän oikeasti läsnä toisillemme arjessa kantaa jo pitkälle. Tuttujen ja tuntemattomien ihmisten ystävällinen kohtelu on asia, jonka painoarvoa ei tule unohtaa. Se yksi ystävällinen sana, tai katse vaikkapa kaupan kassalla voi merkitä jollekin hyvin paljon. Tahallinen pahansuopuus ja vihapuhe voi taas olla jollekin olla aivan liikaa kannettavaksi.
Pahoinvointi ei aina näy ulospäin. Iloisenkin kuoren alla, meillä jokaisella voi olla oma taistelu meneillään tai taakka kannettavanaan, joista ulkopuoliset eivät tiedä yhtään mitään. Sosiaalinen media on omiaan tarjoamaan alustan luoda vääristyneen kuvan elämästä, jossa kaikki on loistavasti silloinkin, kun ihmisellä on oikeasti hätä. Tämän johdosta meidän kaikkien tulisi olla hyväntahtoisempia toisillemme, kunnioittaa erilaisuutta ja erilaisia arvoja. Itsemurha ymmärretään usein viimeiseksi pakokeinoksi sietämättömästä olotilasta, silloin kun ei löydetä enää mitään muuta ratkaisua. Meillä jokaisella on vastuu läheisistämme, jotta aina on parempi ratkaisu ja aina on toivoa.
(Kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Etelä-Saimaassa 13.9.2018)
Linda, tarkoititko samojen asioiden toiston tehokeinoksi kirjoitukseesi? Ei nyt oikein toimi. Sorry.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Kirsi huomiostasi. Näköjään vahingossa tullut sama kirjoitukseni kahteen kertaan. Ei ole siis tietenkään tehokeino vaan erehdys. Yritän korjata asian pian.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos ihminen on yksin päättänyt tehdä itsemurhan, on häntä miltei mahdotonta estää. Ennaltaehkäistä voi, sillä itsemurhapäätöksen syntymisen voi aina estää.”
Helppo sanoa, mutta mitenpä estät minkä tahansa päätöksen toisen mielessä?
Ilmoita asiaton viesti
http://timoaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260325-k…
Koulus vois jo alaasteel tai yläasteel tehdä harjoitus jossa säkkipimees olisivat pari tuntii . Ja sit pienii mitättömii valopisteitä olis jossain näkyvis välil . Jotka sammuis jne . Ja niinku keskusteltas säkkipimeässä että ei hyvältä näytä jne. Niin tuo keskustelu vous palauttuu sysi mustal hetkel mieleen jollekkin .jne
Ilmoita asiaton viesti
Yritän olla provosoitumatta, mutta hankalaa on.
Menestynyt, vakituisessa työsuhteessa ollut ihminen, joka meni mieleltään rikki. Ei se missään näkynyt, etenkään töissä. Mutta kymmenen vuotta ammattiterapiaa sekä lääkitystä pyöri koko ajan taustalla. Kymmenen vuotta läheisten tukea, perheeltä, ystäviltä. Yksi yritys jossain välissä polkua. Kun kaikki tuntui menevän paremmin, katse tulevaisuudessa ja elämän ilo palannut. Ikääkin oli tullut mittariin 28 vuotta.
Puhuimme normaalin perjantaipuhelun, kuten joka viikko. Nauroimme ja kertasimme viikon tapahtumat. Ei siinä ollut mitään epätavanomaista. Viikonlopun jälkeen, kun siskosta ei ollut kuulunut ja puhelin oli kiinni, menin omilla avaimilla hänen asuntoonsa ja näin, että perjantaipuheluja ei enää sitten jatkossa soitellakaan.
Onhan tässä se toinen kymmenen vuotta mennyt selvittäessä itselle, että itse asiassa kaikkia itsemurhia ei voi estää tai ennalta ehkäistä. Kun ihminen on tehnyt kylmän rauhallisen päätöksensä omassa mielessään, onnistuu hän kusettamaan jopa kokenutta ammattiterapeuttia, jonka kanssa on takana vuosien mittainen aktiivinen hoitosuhde.
Mutta hyvä, että joku pirun kokenut tyyppi tulee sössöttämään, että vähän lähimmäisen rakkautta, ammattiapua ja tsemppiä estää aina itsemurha-aikeet. Suoraa sanottuna alkoi vituttamaan tää blogi, ei millään pahalla.
peace
A
Ilmoita asiaton viesti
Monet suomalaiset menevät taas tänäkin vuonna Sveitsiin hakemaan eutanasian armon. Kallista on, mutta vaihtoehdot ovat olemattomat. Joissakin tapauksissa läheiset turvautuvat pankkilainoihin kuolevan toiveita kunnioittaen.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikuttaa siltä, että jotakin on Suomessa sentään opittu tekemään paremmin v. 1990 lähtien.
https://findikaattori.fi/fi/10
Yleinen trendi on suotuisa, silti siinä tulee taka-askelia. Yksilön kohdalla tilastoaineistoilla ei ole merkitystä – yksilön ratkaisut eivät riipu kohtalotovereiden määrästä suuntaan tai toiseen, vaan täysin subjektiivisesta kokemuksesta siitä, onko ahdingossa toivoa paremmasta. Traagisen väärinkäsityksen riskiä ei voi aina eliminoida parhaillakaan yrityksillä, koska syvä masennus voi viedä ajattelun kauttaaltaan pahasti harhaan ja kyvyttömäksi terveen ihmisen rationaaliseen harkintaan. Liian usein se johtaa peruuttamattomaan tekoon, jonka jälkeen ei voida auttaa.
Verrattaessa Suomessa luotettavasti koottuja itsemurhatilastoja kansamme historiallisiin vaiheisiin ja mm. väkilukuun tai yleiseen elintasoon, voi havaita monenlaisia paradokseja kunkin ajankohdan yhteiskunnallisiin oloihin nähden.
Mitään kaikille auttavaa, jokaisessa tapauksessa ongelman poistavaa ”patenttiratkaisua” itsemurhalta pelastamiseksi ei valitettavasti tunneta, siinä Jani Virta on mielestäni yllä valitettavan oikeassa.
Ilmoita asiaton viesti
Monet yhteiskunnan muutokset voivat todella vaikuttaa suotuisasti, vaikka ne eivät suoraan koskisikaan terveydenhuoltoa. Mitä voitaisiin edelleen parantaa, koskee lasten asemaa – hyvän mielenterveyden perusta syntyy jo varhaislapsuudesta lähtien, ja lapsen tunteenomaisiin tarpeisiin vastaaminen antaa hänelle eväät loppuelämälle. Pulassa olevien lapsiperheiden auttaminen voi kantaa paljon pitemmälle kuin vain ajankohtaisista kriiseistä selviäminen.
Terveydenhuollossa myös kansallinen itsemurhien ehkäisyprojekti vaikutti 1990-luvulla, jolloin jokainen itsemurhatapaus tutkittiin perinpohjaisesti pyrkien ottamaan siitä opiksi sekä panostettiin lääkärikunnan diagnostisiin taitoihin erityisesti masennuksen osalta ja aktiivisen hoidon tärkeyttä korostettiin. SSRI-masennuslääkkeet todellakin yleistyivät ja hyödyttivät monia, eikä niihin liity yliannostuksen yhteydessä samaa hengenvaarallista sydämen rytmihäiriöiden riskiä kuin aiemmin yksinomaan tarjolla olleisiin trisyklisiin masennuslääkkeisiin.
Ilmoita asiaton viesti