Yhdenvertainen kohtelu on lapsen oikeus
Kysyin lappeenrantalaisen maahanmuuttajan tytöltä, miten hänellä menee päiväkodissa. Tyttö vastasi suomeksi kyynel silmässään, että hänellä ei ole kavereita. Tytön isä kertoi minulle englanniksi, että lasta on syrjitty, sillä kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan. Isä uskoi tämän johtuvan siitä, että hän ei ole perinteisen suomalaisen näköinen. Kysyin, mitä päiväkoti oli tehnyt asian eteen. He olivat kehottaneet antamaan muille lapsille aikaa.
Tilanne on syrjään jätetylle lapselle kohtuuton. Lapsien ei pidä sallia tehdä syrjiviä päätöksiä, vaan aikuisten pitää ohjata ja opettaa heitä yhdenvertaiseen kohteluun. Lapsen ei pidä joutua odottamaan hyväksytyksi tulemista. Vastuuta ei saa siirtää lapselle, vaan se kuuluu aina valvovalle aikuiselle. Poisjättäminen on syrjintää, joka arpeuttaa lapsen itsetuntoa ja voi vaikuttaa negatiivisesti koko elämänkulkuun. Lasten oikeuksien sopimuksen 2. artiklan mukaan lapsen syrjintä on kielletty myös hänen huoltajiensa ominaisuuksien perusteella.
Ei ole olemassa mitään syytä, mikä oikeuttaisi lapsen jättämisen syrjään ja poissulkemisen leikeistä. Lapsen ei pidä muuttua toisenlaiseksi, että hän olisi oikeanlainen hyväksytyksi mukaan. Me kaikki olemme erilaisia omalla tavallamme. Jokainen lapsi tarvitsee ystävän ja tunteen siitä, että hän on hyväksytty omana itsenään. Aikuisten vastuu on pitää huolta, että ketään lasta ei syrjitä. Lapsille tulee puhua ja ohjata heitä ottamaan kaikki mukaan. Empatiakasvatuksella on suuri merkitys.
Päiväkodin henkilöstölle tulee taata sellaiset resurssit ja oikeudet, että he voivat estää syrjinnän. Asennekasvatus lähtee kuitenkin aina lapsen kotoa. Lapsi ei osaa pitää maahanmuuttajaa erilaisena, ennen kun hänet siihen opetetaan. Kielenkäytöllä on suuri valta. Sillä, millaisia diskursseja me käytämme; se vaikuttaa miten lapset suhtautuvat. Yhdenvertaisen tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että jokainen lapsi kokee itsensä hyväksytyksi aina päiväkotitasolta lähtien.
(Kirjoitus julkaistu ensimmäiseksi Etelä-Saimaassa 31.10.2018)
Onko lapsella oikeus valita leikkikumppaninsa?
Nähdäkseni Afrikassa ei lapset joukkoonsa syntyneitä albinoita hyväksy. Onko se väristä kiinni? Maahan muuttaneet valkoiset lapset hyväksytään kun heillä on taskut täynnä karkkia ja purukumia.
Ilmoita asiaton viesti
Aina kun ”ulkomaalainen” valittaa, hän vetoaa rasistiseen syrjintään.
Päiväkodeissa jotkut jää ilman kavereita vaikka nämä olis kuinka suomalaisia.
Tuossakin saattaa olla tilanne se, että tytöllä on joku heimotuttu poika siellä päiväkodissa, joka uhkaa vetää nekkuun jokaista suomipoikaa, joka uskaltautuu leikkimään hänelle kuuluvan tytön kanssa..
Lisäksi lapsia ei voi pakottaa hyväksymään muita eikä pakottaa leikkimään. Lapsilla vaan on halu ja tarve kavereihin, mutta kaikkien kanssa ei millään kerkee kaveerata.
Ilmoita asiaton viesti
«Lapsi ei osaa pitää maahanmuuttajaa erilaisena, ennen kun hänet siihen opetetaan.»
Ei nyt välttämättä ihan noinkaan, vaan peräti päinvastoin. Lapset oppivat mikä on omanlainen ja pitävät erilaista erilaisena ja hyljeksivät sitä heti kun mahdollista.
Jo hyvin pienet vauvat ja lapset suhtautuvat etnisesti toisenlaisiin ihmisiin eri tavalla kuin omaan ryhmään kuuluviin, usein kielteisesti.
Lapsi oppii jo hyvin varhaisessa iässä erottamaan läheiset ihmiset ja samalla oman ryhmän toisista. Sitä ei mitenkään tarvitse ”opettaa”, koska lapsi oppii sen ihan itse. Toisten hyljeksimistäkään ei tarvitse ”opettaa”, koska lapsi lähtökohtaisesti hyljeksii kaikkea vierasta.
Tämä vaikuttaa peräti synnynnäiseltä ominaisuudelta ja ihan syystä. Lapselle tuttu on turvallinen ja vieras vaarallinen.
Käytännössä, jos synnynnäistä rasismia siten halutaan välttää tai edes lieventää, kannattaisi lapset altistaa toisenlaisille ihmisille mahdollisimman varhaisessa iässä.
Ilmoita asiaton viesti